Aamupäivä, hetkeen en tajua mikä on erilaista. Nostan päätäni ja näen
O:n vierelläni, pienenä, käpertyneenä peiton alle. Katselen nukkuvaa
naista hellästi, valo joka valaisee alkavan päivän.
Nousen ylös hiljaa ja laitan kahvia valumaan. Ulkona paistaa aurinko
mutta näyttää kylmältä, kuin pakkasaamulta.
Talvi on tulossa ja ensimmäistä kertaa elämässäni odotan sitä ilman
synkkyyttä. Ensimmäinen talvi, voisin sanoa aiempien pimeiden
vuodenaikojen jälkeen.
"Huomenta." Peiton alta.
"Huomenta."
Menen viereen ja silitän hiuksiaan, pörröisiä yön jäljeltä. Heikko
seksin tuoksu piirtää mieleeni hellät hetket.
"Tule viereen."
Käyn kiinni vartaloonsa, painautuen jokaiseen kaareen ja puristan
hellästi itseäni vasten.
"Paljonko kello on?"
"Yksitoista."
"Minä iltapuku päällä."
"Ota taksi."
"Ei väliä, tunnuit ihanalta."
"Sinä, Nothing else matters."
Hymyilee,
"Pidin erityisesti kirjassasi kohdasta missä F kysyy onko paras,
vastaat ettei, vaan ainoa."
"Sinä olet ainoa."
Takaisin Romaanit sivulle
Veli Pesosen arvostelu
