Pirjo Werkle   Timo Peltonen

 


Syntynyt Tuomojalla, Saimaan kanavalla
Yo Lauritsalan Yhteiskoulusta 1970, Arvi Luukan oppilas
Ranskan ja englannin opinnot Helsingissä 1971-1974

 

Yhteistyönä Timo Peltosen kanssa teos
Nettideittailijan eloonjäämisopus

Yhteyttä saa ottaa: bsa@tza.de.

 


Päästäni ja näppiksestäni sinkoilee tekstiä jos jonkinlaista esitteistä kirjoihin.
Toimittajana takanani on lähes pari tuhatta julkaistua juttua ja kuvaa.

 

Yhteistyönä Pirjo Werklen kanssa teos
Nettideittailijan eloonjäämisopus

 

 

 

 

Synnyin lumipyryisenä päivänä joskus viiskytluvulla
viipurinrikelin leipojien perheeseen Tuomojalle.
Kilttinä tyttönä kävin Lauritsalan Yhteiskoulun ja sain
kunnian saada oppia itse Arvi Luukalta äidinkielessä.
Arvi tykkäsi että eihän sitä tiedä vaikka tämä Pirjo tässä
etupenkissä joku päivä meidät kaikki yllättäisi...

Koulun jälkeen karkasin maailmalle. Ensin Ranskaan,
mutta tulin tottumaton blondi maalaistyttö takaisin
kotimaahan, Helsinkiin, ja siellä katselin tarkemmin
muitakin kieliä kuin suomea. Ja sitten karkasin Saksaan,
ja siellä olen sillä tielläni.

Ainakin mitalin verran olen töitä kotimaani eteen tehnyt,
perustellut seurakuntia ja kielikouluja ja tehnyt kulttuurityötä
ja kirjoitellut tärkeitä papereita ja autellut monenmoisia
suomalaisia selviämään maailmalla. Ja monen montaa muunkin maan kansalaista. Keksin vasta 1999, pyynnöstä tosin,
että tätä samaa vois tehdä rahasta.

En osaa kuvitella elämää ilman laulua ja soittoa,
se tuli perintönä ja sen perinnön annoin jo eteenpäinkin.
Jos elettäis tuhatkahdeksansataaluvulla, niin me kai
oltais koko perhe runonlaulajia.

Mut emmie viel nii vanha oo, ettei sokur suus sulais.

Olen viisikymppinen kirjoittamisen sekatyöläinen Kangasalta. Syntymässä
poikkesin ja lapsuuteni vietin Tampereella, kuten
kunnon ihmisen kuuluu.

Faktan ohella kirjallinen katseeni on nyt myös fiktiossa, jonka
suunnalla näen erinäisiä kääntämättömiä kiviä, osa isojakin.

Sivupersoonani harrastaa Mac-tietokoneita ja tekee niiden
parissa tarvittaessa töitäkin. Kuitenkin pidän itseäni enemmän
luonnonystävänä ja humanistina kuin nörttinä. Sitä en osaa
sanoa, pitävätkö muut.

Nelijalkaiset lemmikit ovat asia, jota ilman en saata elellä. Olen
neljän ikääntyneen kissan piirittämä ja koiristakin pidän.

Muilta perheoloiltani olen lähes seitsemän vuoden suhteen
jälkeen sinkku, joten joudun pitkästä aikaa soveltamaan omia
oppejani käytäntöön. Onkohan suutarin lapsella kenkiä ollenkaan?


Takaisin Elämäntaito ja ihmissuhteet sivulle     
Takaisin Etusivulle 
Takaisin Harrastukset sivulle