KIRJAHYLLY
Erämies muistelee
08.10.2009 12:35
Raimo Bärman: Rannalta
rannalle, runoja, FinnEpos 2009.
Alan olla/ muistoista niin rikas/ että väliin/ pakahduttaa.
Ex-lappeenrantalainen Raimo Bärman tunnetaan muun muassa
eräkirjoistaan ja pohjoisen Lapin kveenikirjoista. Mies tuntee
omikseen niin Saimaan selät kuin Lapin lohijoet. Se
kuusitoistakiloinen Tenosta on saanut oman runonsa, samoin kuin
kalakaveri lanko-Aarno.
Bärman muistelee kaiholla nuoruuden aikoja ja luotaa katseita muun
muassa luonnon hyväksikäyttöön ja entisajan miljöisiin, joissa ei
ollut saasteita tai monitoimikoneita.
Pidin Bärmanin kokoelmasta, joka ei paradoksilla tai analyysilla
juhli, mutta on jäyhää puhetta pitkällä aikaperspektiivillä. Bärman
muistuttaa luonnon muutoksista ja hauraan eläimistön reaktioista
nykyisen ajan kurimuksessa.
Ihmettelevät miksei/ enää ole perhosia/ kuten ennenvanhaan.
Mikseivät ihmettele/ missä kukkaniityt,/ kedot,/ hevoshaat.
Missä niittäjät,/polut, / tervakukkapientareet. Missä
heinäpeltotilkut,/ niityt, mummonmökit somat/ siellä perhosetkin ovat.
Bärmanin kuvakieli soljuu syksyisistä kuvista nuoruuden muistoihin,
kalaretkiin ja lohen ottoon. Joskus viivähtää mieli siinäkin, että
punalihainen palasella kertoo elämän päättymisestä, niin kuin
jalokala, niin myös ihminen, omalla ajallaan molemmat.
Luulisin, että runoille löytyy kohderyhmä meistä 50–luvun nuorista,
jotka eivät tunteneet huolen häivää öljytankkereista tai vaikkapa
maailman tuhovoimista. Monen mieli palaa lapsuuteen runojen myötä,
tuohon ihanaan, huolettomaan aikaan.
Jouko Varonen
Takaisin
kirjan esittelyyn
Takaisin
etusivulle
Takaisin Runoja
sivulle
©
Magentum / FinnEpos
