LAPPEENRANTA. Pekka Litmanen esittelee lapsuudenkotinsa kellaria Lappeenrannan Kesämäessä. Hän on urakoinut valtavasti ennen kuin 1950-luvun marjakellarista ja pannuhuoneesta on muovautunut viihtyisä nykyaikainen saunaosasto.
- Tämä talo on meille sellainen hiihtomaja, Espoossa kirkonkirjoilla oleva Litmanen virnistää.
Kolme vuotta sitten koripalloliiton toiminnanjohtajan hommasta eläkkeelle jäänyt mies ei ole laiskotellut vapaaherrana ollessaan. Remontin lisäksi hän on kirjoittanut vastikään julkaistun kirjan Urheilujohtamisen ooppera.
- Olen sellainen toiminnan ihminen, puuhaa pitää olla.
- Niin kauna kuin fysioterapeutti - vaimo Raija on vielä työelämässä, Litmaset ajelevat Espoon, Lappeenrannan ja Rantasalmella sijaitsevan kesämökin välillä.
- Minulla on 11 puurakennusta ja kolme pihaa hoidettavana, Litmanen kuvailee ruljanssin määrää.
Lisäprojektejakaan hän ei pelkää. Kun mies vaihtoi Kesämäen taloon uudet ikkunat, kuljetti hän vanhat mökille.
- Jos vaikka jonkun paviljongin sinne rakennan tai innostun tomaatinviljelystä.
LAPSUUDENKODIN haltuunotto isän kuoleman jälkeen on ollut Litmaselle kuin aikamatkailua.
- Täällä olivat tallessa äidin käsilaukutkin 50-luvulta.
Ullakolta löytyi myös putkiradio ja perheen ensimmäinen televisio. Ne Litmanen kiikutti korjaamoon.
- Radio saadaan varmasti toimimaan, ja televisiokin ehkä näkymään musta-valkoisena, mies kertoo innoissaan.
Lappeenranta on muuttunut Litmasen mielestä kovasti edukseen, kun palveluja joka lähtöön, ja arvokkaita kulttuurihistoriallisia paikkoja on havahduttu suojelemaan.


 

Satamatorille hän kaipaisi vielä nykyistä enemmän vipinää. Mies sai aatteen muisteltuaan, että kauppatori siirrettiin rannasta nykyiselle paikalle, koska ihmiset eivät jaksaneet kantaa ostoksiaan Lerkanmäkeä ylös.
- Lerkanmäkeen pitäisi rakentaa maailman pisimmät katetut liukuportaat. Niitä turistitkin tulisivat katsomaan.
Bisnesidean saatuaan Litmanen ei jättänyt toiminnan miehenä asiaa tähän. Hän on selvittänyt Kone-yhtiöltä mitä moiset portaat maksaisivat.
- Olisihan se valtavan kallis investointi, Litmanen harmittelee.
KIRJAANSA VARTEN Litmanen haastatteli 30 urheilujohtajaa. Teoksen nimi Urheilujohtamisen ooppera kiteyttää Litmasen mielestä hyvin sisällön.
- Johtotasolla on omat kamppailunsa. Siellä on monenlaista draamaa ja aariaa. Aina on se kuningas, jonka jotkut muut yrittävät huitaista pois. On vallanhimoa, vallasta luopumista, toisten syyttelyä ja juonittelua. Ainoastaan rakkautta, seksiä ja dopingia kirjassa ei ole.
- Asioita voitaisiin tehdä sopuisammin ja yksinkertaisemmin, Litmanen toivoo.
Nykyistä urheilujohtamista hän vertaa vapaaseen kasvatukseen. Vanhojen keskusjärjestöjen aikaan homma oli pikemminkin harvainvaltaa.
- Jukka Uunila oli urheilun Kekkonen, hän viittaa SVUL:n pitkäaikaiseen puheenjohtajaan.

KORIPALLO ON kuulunut Litmasen elämään pikkupojasta asti.
Lappeenrannassa ei voinut pelata 1950-luvulla koripalloa muualla kuin lyseon pihassa, ja sieltäkin talkkari hätisteli meitä pois. Eikä siellä mitään korisukkaa ollut, pelkkä rengas vain.
Sittemmin hän pelasi Lauritsalan NMKY:n riveissä.
- Silloin seuran johtokunnassa istui etupäässä pappeja. Vähän toista kuin nykyään Namikassa.