|
Iltanuotioiden tarinankertoja |
![]() |
Sunnuntaisuomalainen 29.6. Erkki Lahtiselle metsä on monen mielentilan paikka. Rentoutuminen ja luonnon tarkkailu alkaa päihittää metsästyksen tuoman jännityksen Kuva: Sari Pietikäinen |
|
|
Sari
Pietikäinen Jos jossain pitäisi olla nyt, niin iltanuotiolla keskellä metsää. Kipunat sinkoilisivat palavasta puusta kohti tummaa taivasta, puut suhisisivat. - Ja Erkki lahtisen syvä ääni aloittaisi tarinan jostain muhkean parran uumenista. - Olenkos kertonut, kun ammuin Virossa villisian? Kyllä sydän hakkasi silloin! Tai kun kissa ratsasti koiralla?
Takatoivakkalaiseen saunaan syntynyt
Lahtinen on pienestä pojasta pitäen viihtynyt eräharrastusten parissa.
- Se oli niin jännää, kun kylän miehet
kulkivat reppujensa kanssa ja repusta vilahti saalista. Metsästämisestä
tuli rakas harrastus,
Eräjutut
Elämäntie vei aikoinaan Lahtisen
Etelä-Suomeen rakennusalan täihin ja lopulta oman yrityksen kautta
eläkkeelle.
Lahtinen on avustanut vuosia lehtiä
kirjoittamalla eräaiheisia juttuja. Hän on on myös ase- ja erälehtiin
erikoistuneen
Lehtipakinoista syntyi myös ensimmäinen
kirja Metsän Poika. Toinen kirja Erähymyjä ilmestyi juhannuksen alla.
Kolmas kirja on jo suunnitteilla. - Kirjoitan myös runoja, vaikkei sitä tämän näköisestä kaverista uskoisi, iso mies hohottaa partansa takaa.
Linnunmatka Kaikenlaista on mies nähnyt luonnossa, mutta yksi tapaus on yli kaiken.
- Olin Posiolla Korouomassa retkellä,
kun näin jo kaukaa maakotkan, joka istui kuusen latvassa.
Karskin metsästäjän pehmeästä puolesta
taas kertoo sinitiaisen tapaus. Talon sisälle lennähtänyt sinitiainen
sai
- Hullunahan sitä voisi pitää,
jos sellaisen matkan ajaa pikkulinnun vuoksi. Helpompaa olisi vain
tappaa lintu.
|
||