Iltanuotioiden tarinankertoja

Sunnuntaisuomalainen  29.6.
 
Erkki Lahtiselle metsä on 
monen mielentilan paikka. 
Rentoutuminen ja luonnon  
tarkkailu alkaa päihittää 
metsästyksen tuoman 
jännityksen
Kuva: Sari Pietikäinen


FinnEpos


Toivakka

Sari Pietikäinen
.......................................

Jos jossain pitäisi olla nyt, niin iltanuotiolla keskellä metsää. Kipunat sinkoilisivat palavasta puusta kohti tummaa taivasta, puut suhisisivat.

 - Ja Erkki lahtisen syvä ääni aloittaisi tarinan jostain muhkean parran uumenista.

- Olenkos kertonut, kun ammuin Virossa villisian? Kyllä sydän hakkasi silloin! Tai kun kissa ratsasti koiralla?

Takatoivakkalaiseen saunaan syntynyt Lahtinen on pienestä pojasta pitäen viihtynyt eräharrastusten parissa.
Perhe muutti varhain Kangasniemelle, missä Lahtinen veti ensimmäiset nuotiosavut nenäänsä.

- Se oli niin jännää, kun kylän miehet kulkivat reppujensa kanssa ja repusta vilahti saalista. Metsästämisestä tuli rakas harrastus,
mutta en ole yli-innokas. Aina ei tarvitse ampua, joskus voi vain katsella eläintä.

Eräjutut
kansien väliin

Elämäntie vei aikoinaan Lahtisen Etelä-Suomeen rakennusalan täihin ja lopulta oman yrityksen kautta eläkkeelle.
Nyt Lahtisella on aikaa syventyä siihen, mistä hän nauttii. Eräjuttuihin.

Lahtinen on avustanut vuosia lehtiä kirjoittamalla eräaiheisia juttuja. Hän on on myös ase- ja erälehtiin erikoistuneen
Fire Kustannuksen perustajajäsen.

Lehtipakinoista syntyi myös ensimmäinen kirja Metsän Poika. Toinen kirja Erähymyjä ilmestyi juhannuksen alla.
Se on 150-sivuinen kokoelma tapauksia, jotka ovat sattuneet Lahtiselle itselleen tai jotka ovat perimätietona kerrottuja juttuja.
Jutuissa sukkuloidaan niin Etelä-Ranskassa, Kangasniemen lapsuudenmaisemissa kuin Virossakin.

Kolmas kirja on jo suunnitteilla.

- Kirjoitan myös runoja, vaikkei sitä tämän näköisestä kaverista uskoisi, iso mies hohottaa partansa takaa.

Linnunmatka
autolla ei ole turha

Kaikenlaista on mies nähnyt luonnossa, mutta yksi tapaus on yli kaiken.

- Olin Posiolla Korouomassa retkellä, kun näin jo kaukaa maakotkan, joka istui kuusen latvassa.
Se oli todella vaikuttava näky. Vaikuttavaa oli myös se linnunpaskan määrä, joka maakotkalta pääsi, Lahtista huvittaa.

Karskin metsästäjän pehmeästä puolesta taas kertoo sinitiaisen tapaus. Talon sisälle lennähtänyt sinitiainen sai
aikaan pienimuotoisen hälyn. Kun lintua yritettiin saada kiinni, sukelsi se Lahtisen paidan alle piiloon.
Siipirikkoinen sinitiainen vietiin Lohjalta saakka Heinolan lintutaloon toipumaan.
Aiemmin Lahtine on vienyt sinne peipposen samasta syystä.

 - Hullunahan sitä voisi pitää, jos sellaisen matkan ajaa pikkulinnun vuoksi. Helpompaa olisi vain tappaa lintu.
Mutta kyllä elämässä paljon turhempaakin tehdään. Jotenkin se ympyrä tässä sulkeutuu.
Nuorena metsästäjänä onnistunut kaato sai aikaan suuren mielihyvän. Vanhemmiten pikkulintujen pelastamisesta
tulee se hyvä mieli, Erkki Lahtinen sanoo.


Takaisin kirjan esittelyyn     Takaisin etusivulle  Takaisin Luonto ja eläimet sivulle    Takaisin harrastukset sivulle