Erkki Lahtisen tuoretta kirjaa luettuani totesin pian, että kyseessä on
pitkän linjan erämies, jolla on sanan taito hallussa. joskus Lahtinen
kertoilee lapsuudesta, miten otettiin elättivaris ja opetettiin se polttamaan
tupakkaa ja kiroilemaan. toisen kerran ollaan tekemässä jekkua
keskentekoisen kiljukaljan avulla, jossa
"prosentit vielä haeskelevat toisiaan".

Mukaan mahtuu myös tarina villisikajahdista Eestin puolessa, ja siinä
hommassa joudutaan puutteellisten pyyntivälineiden eli romuluodikoiden
kanssa melkoisiin vaikeuksiin. mutta hyvinhän siinä käy, kun karju lopulta
löydetään pötköttämästä pensaikosta ja koivet oikosenaan.

Lahtinen on pitkän linjan rakennusmies ja metsämies. Uitot tulivat
nuoruudessa tutuiksi ja sitten myöhemmin monenmoiset rakennushommat.
Nykyisin miehen aika kuluu mummonmökillä väliin remppaa tehden, väliin
kalastellen ja luontoa tarkkaillen. Lahtiselta aiemmin ilmestyneen
kirjan nimi on "Metsän poika"  (Marktar Oy 2002)

Pidän Lahtisen tyylissä tietystä suoruudesta ja kursailemattomuudesta,
joka  on ominaista viime vuosisadan puolivälissä nuoruuttaan eläneille,
joille nykyajan kotkotukset ovat vähän outoja tuttavuuksia.
Kyllä se ruoka ainakin jouluna pitää olla aitoa itse
ammutun metsokukon rintaa.

Erkki Lahtinen Erähymyjä, erätarinoita . FinnEpos 2008

Jouko Varonen

Toivakka

Myös Toivakan maisemat vilahtavat Erähymyjen seassa

Takatoivakassa Sunttilan tilan saunassa vuonna 1947 syntynyt Erkki Lahtinen
on saanut markkinoille vastikään toisen kirjansa Erähymyjä. Lohjalla pitkään
asuneen Lahtisen kirjan humoristisissa ja pääosin tosipohjaisissa tarinoissa
vilahtelee myös Toivakan maisemia. Muun muassa kirjan avaava
Ongella-tarina on alun perin tapahtunut Kankaisten kylällä.

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, liittyvät kirjan tarinat pääosin metsästykseen ja kalastukseen. Lahtinen on itse harrastanut ampumista
hyvin syvällisesti, hän on muun muassa maajoukkuetason ampuja. Sittemmin
hän on toiminut Urheiluampuja-lehden avustajana ja perustanut ystäviensä
kanssa ampumalehtiin erikoistuneen kustannusyhtiön.

Erähymyjä-kirjan rennon miehisellä otteella kerrotuissa jutuissa on
monenlaisia pyyntimiehiä ja saamamiehiä, pyssy  paukkuu ja juttu luistaa.
Joissakin jutuissa kuljetaan vuosikymmenien takaisissa onkien,
junkipuukkojen, itseladattujen patruunoiden ja tussarien maailmoissa,
kaikenlaisissa poikien kolttosissa joista usein seurasi äidillistä "korvamakeaa".

Kirjoittaja muistelee jouluaattona tavatun metson komeutta,
hoidokki-oravaa ja peippoa ja muitakin eläinpotilaita. Tunteikkaiden jutelmien
vastapainona ovat sitten tuoreemmat , veren ja eritteiden tuoksuja
pursuavat kertomukset villisika- ja hirvijahdeista, sekä jännittävät
kertomukset meren myrskyistä Välimeren kalaretkillä.

Toivakan lisäksi Lahtisella  on yhteyksiä myös Leivonmäen puolelle Etu-Ikolaan, josta hänen isänsä on kotoisin, sekä Rutalahteen, jossa hänen sukulaisiaan Palandereja asui.