Arvosteluja

Paikka maan päällä - Annikki Bärman
(FinnEpos 2003)
 

Annikki Bärman on kirjoittanut aidosti ja läheltä koetusti lämpimän romaanin.
Sitä voi lukea Lahden kuvauksena, mutta myös tilityksenä kouluelämästä.
Unelmista oppia 'elämä tutkien, ymmärtämällä'.
Hannu Niklander, (EES 22.11.2003

Veli Pesosen arvostelu
Seitsemäs sade - Martti Leskinen
(FinnEpos 2002)

I WILL RUN THROUGH THE JUNGLE AND I WON'T LOOK BACK
Keski-ikäisen miehen raivoisa odysseija läpi öisen Kotkan. Ei sentään, vaan paljon enemmän:
 Eksistentialistisen sankarihahmon seikkailut vuoronperään tuon- ja tämänpuoleisessa asianmukaisin
 rajatilakuvauksin varustettuna. Leskinen on lännensarjakuvia ahminut revolverisankari, joka
romaanissaan kietoo yhteen mystis-okkultistisen maailmankatsomuksen ja modernin teknofobian.
 Olennaisena liimapaperina suomalaisen kaunokirjallisuuden parhaiden perinteiden mukaisesti toimii Kuningas Alkoholi,
jonka jatkuva läträäminen yhdessä toistuvien seksuaalikuvausten ja usvaisten väkivaltakohtausten kanssa luo kirjaan
 todellisen Grooven. Homman nimi on siis Beat!

Leskinen välttää ansiokkaasti kuivuudenkin uhalla pahimmat tyylilliset kliseet. Lopputulos, jossa ryyppäämisen ja naimisen
 kuvaukset toistuvat kerta kerran jälkeen melko lailla samankaltaisina, ei sinänsä häiritse. Toisto on kertauksen äiti.
 Leskisen alati nimeään vaihtava kertojaminä on likaviemärien ihmemies McGyver, joka keksii tilanteeseen kuin tilanteeseen
 toimivan ratkaisun, johon yleensä liittyy kuolema. Ja sitten kun ei tapeta tai kuolla itse, rakastellaan ja kuunnellaan
 musaa. Seksi, väkivalta, kuolema, alkoholismi, taudit, tuonpuoleinen; jatkuva rajoilla horjuminen tuottaa laukeamattoman
 onnentunteen yhtä lailla romaanihenkilöille kuin lukijallekin.

Seitsemäs sade on tunnustuskirja. Se kertoo viimeisen viisikymppisen ase- ja rockfetisistin märän unen. Tällainen
 tunnustuksellisuus on kipeää ja vaikeaa, mistä kumarrus ja hatunnosto Leskisen suuntaan. Rock ja blues soivat läpi
kirjan katkeamattomana nauhana. Leskinen uskoo sähkökitaran parantavaan voimaan siinä määrin, ettei hän vapauta
 henkilöitään siltä edes haudan takana. Kuolleet kitarasankarit pomppaavat lauteille ja pelastavat Taivaan groovelle.

Asia, jonka Leskinen - ilmeisen tarkoituksellisesti - jättää mainitsematta, on John Fogertyn "I will run through the jungle
 and I won't look back". Revolveria heilutteleva ja lasia kallisteleva päähenkilö ei nimittäin pahemmin sivuilleen vilkuile.
Kuin John Wayne konsanaan hän ratsastaa halki Punaisen Virran kohti iltaruskoa…ja uutta huomista, joka on taas täynnä
 viinahuuruja, välinpitämättömyyttä ja paneskelua. Erään uhrinsa Leskinen aivan kirjaimellisesti asettelee Tuonen Virran
 kuljetettavaksi aivan romaanin lopussa.

Seitsemäs sade on sankarikirjallisuutta sanan kaikissa merkityksissä. Tämä ei sinänsä merkitse, että kirja olisi hyvä. Mutta
 kirjoittajan vilpittömältä tuntuva halu tuoda julkisuuteen persoonansa mahdollisimman täydellisenä ja vailla Salaman tai
 Saarikosken romanttista rappiota on ehdottomasti kunnioitettava asia. Seitsemäs sade kannattaa lukea jo tästä syystä.
 Juoppokirjailijoiden uusi sukupolvi näyttää edes rehdimmältä kuin se edellinen.

1950-luvulla syntyneiden painolastit, nimittäin lännenromantiikka ja eksistentialistinen ihmiskuva, lyövät leimansa
 Seitsemänteen sateeseen, mutta onko sillä nyt niin väliä; jostainhan ihmisen täytyy energiansa veivata. Kaiken
kaikkiaan koruttoman rehellisesti svengaavaa viisikymppisten streetbeatia, varteenotettava vaihtoehto itsemurhalle
tai tylsistymiselle. Go for it!    
Veli Pesonen

Tulla vapaaksi sisältää kaiken- Toivo Flink
FinnEpos 2007

Oheinen arvio julkaistu Karjala-lehdessä nro 34 (23.8.07)
Inkeriläisen
itsetunnon
vahvistuksia

Todellisuus on usein runotonta. Kuin suomalainen idänpolitiikka, joka vaikeni vuosikaudet suomensukuisista Neuvostoliiton
kansojen meressä. Inkeriläissyntyinen tutkija ja kirjailija Toivo Flink ei ole vaiennut vaan vahvistaa heimonsa itsetuntoa.
Taistelutahtoisessa, inkeriläisten vaellusta oivasti kuvaavassa Ei vielä ! -runossaan Flink vakuuttaa, ettei sadantuhannen
päistä heimoa ole vielä saatu maan rakoon. Kansallisarkistomme hämärässä taannoin jututtamani ikätoveri vertasi
 inkeriläisiä särjettyyn ruukkuun.  Pirstaleet voidaan liimata kokoon mutta ruukku ei ole enää entisensä. Tverin Karjalassa
 Suomesta sotavuosina karkotettuun inkeriläisperheeseen vuonna 1949 syntynyt Flink valmistui maisteriksi Petroskoissa.
 Karjalan kaudellaan hän työskenteli Karjalan radion ja Punalipun kulttuuritoimittajana ja julkaisi muun muassa
 runokokoelman Järvi kämmenissä.

Suomeen 90-luvulla muuttaneen Flinkin Turun yliopistossa vuonna 2000 hyväksytty väitöstyö selvitti inkeriläisten asemaa
 maaorjuuden ja vallankumouksen puristuksessa

Tuoreessa kokoelmassa, hieman kalevalaisittain loppusoinnutetut runot enimmäkseen soivat. Viis hyvvää-runo oikein
 äidinkielell´. Muutamaan riimiin on sopivia sanoja pitänyt etsiä tai keksiä. Tunnelmat vaihtuvat kotiseuduilta lähimmäisiin
 ja elämän syksyyn. Samettisyksyn ruskossa rakkaimpansa pehmeässä sylissä runoilija korjaa satoaan.

Hellässä Toistemme kaipuu-säkeissä: "ikä saa lopulta ymmärtämään, me olemme toistemme kaipuu."

Esa Aallas

Rannalta rannalle
-runoja, Raimo Bärman

Kustantaja : FinnEpos
Lokakuu 2009

Lue arvostelu:

Lappeenrannan uutiset 08.10.2009 - Erämies muistelee

Lue arvostelu:
Lappeenrannan uutiset 13.10.2009 - Ihminen on liian pieni kulkemaan yksin